Mitä ovat biologiset lääkkeet?
Biologiset lääkkeet ovat lääkeluokka, jota käytetään monien sairauksien, myös tulehduksellisten reumasairauksien, kuten aksiaalinen spondylartriitti ja selkärankareuma, nivelpsoriaasi ja nivelreuma hoidossa. Biologiset lääkkeet poikkeavat perinteisistä lääkkeistä, kuten ibuprofeenista tai parasetamolista, koska ne on tuotettu elävissä solulinjoissa.
Biologiset lääkkeet on kohdennettu estämään tiettyjä immuunipuolustusjärjestelmän osia, ja siksi ne ovat hyödyllisiä sellaisten pitkäaikaissairauksien hoidossa, joissa elimistön oma immuunijärjestelmä hyökkää terveitä soluja ja kudoksia vastaan.
Biologisten lääkkeiden teho näkyy usein myös perinteisiä reumalääkkeitä eli DMARD-lääkkeitä (tautiprosessia hidastavia reumalääkkeitä) nopeammin.
Biologisten lääkkeiden merkitys tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa
Biologiset lääkkeet voivat auttaa lievittämään tulehdusta, kipua ja jäykkyyttä. Vaikutus saattaa alkaa vasta viiveellä, 3–6 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta, mutta hoitoa kannattaa jatkaa. Jos kuuden kuukauden kuluttuakaan ei ole tapahtunut parannusta, tai lääkkeet aiheuttavat vakavia haittavaikutuksia, lääkäri voi ehdottaa toisenlaista hoitoa.
Joidenkin biologisten lääkkeiden yhteiskäyttöä ei suositella, ja siksi voi olla syytä pitää taukoa ennen kuin uusi lääke aloitetaan. Näin aiemmin käytössä ollut biologinen lääke ehtii poistua elimistöstä.
Biologiset lääkkeet eivät sovi kaikille, mutta ne voivat auttaa saamaan tulehduksellisen reumasairauden hallintaan, kun hoito muilla lääkkeillä ei ole onnistunut. Useimmissa tapauksissa biologista lääkehoitoa tarjotaan potilaalle vasta, kun muita lääkkeitä on jo kokeiltu, mutta niillä ei ole ollut riittävää tehoa.
Osalle ihmisistä biologisia lääkkeitä ei voida määrätä lainkaan. Esimerkiksi potilaan toistuvat vakavat infektiot, syöpä tai vakava sydänsairaus voivat estää biologisten lääkkeiden määräämisen.
Biologisia lääkkeitä ei voida antaa tablettimuodossa, koska lääkeaineet hajoaisivat ruoansulatuskanavassa, ennen kuin ne ehtivät imeytyä.
Ne annetaankin sen sijaan pistoksena ihon alle tai suoneen infuusiona eli tippana.
Biologisia lääkkeitä annetaan usein muiden lääkkeiden, myös perinteisten DMARD-valmisteiden, kuten metotreksaatin, rinnalla.
Ennen biologisen lääkehoidon aloittamista lääkäri luultavasti testaa potilaan tuberkuloosin ja B-hepatiitin kaltaisten infektioiden varalta, sillä osa biologisista lääkkeistä vaikeuttaa elimistön taistelua infektioita vastaan. Kun hoito on aloitettu, käydään säännöllisesti vastaanotolla, jotta lääkäri pääsee seuraamaan hoidon etenemistä.
Biologisen lääkehoidon eri tyypit
Tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa on käytössä neljän tyyppisiä biologisia lääkkeitä. Ne kaikki kohdistuvat nimenomaan tulehduksen juurisyyhyn.
Nämä neljä ryhmää ovat tuumorinekroositekijän (TNF:n) estäjät, interleukiinin (IL:n) estäjät, B-soluhoito ja T-soluhoito.
TNF:n estäjät (tuumorinekroositekijä-alfan estäjät)
Elimistö tuottaa luonnostaan tuumorinekroositekijäksi (TNF) kutsuttua proteiinia – tulehduksellisessa reumasairaudessa tämä proteiini on kuitenkin yliaktiivinen ja aiheuttaa tulehdusta ja mahdollisesti vaurioittaa luita, rustoa ja muita kudoksia.
TNF:n estäjät on tarkoitettu estämään TNF:n liikatuotantoa ja lievittämään tulehdusta. Kun TNF:n estäjä pääsee verenkiertoon, se estää elimistön tulehdusreaktiota. Näin tulehdus, kipu ja jäykkyys voivat lievittyä.
Useimmat potilaat voivat paremmin jo 2–12 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.
Kuten kaikilla lääkkeillä, myös TNF:n estäjillä voi olla haittavaikutuksia. Yhdellä potilaalla voi esiintyä niistä useita, tai ei yhtäkään.
Yleisiä haittavaikutuksia ovat mm.
Jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana, TNF:n estäjiä voidaan yleensä määrätä toisen raskauskolmanneksen loppuun asti. Ohjeet tosin vaihtelevat lääkkeiden välillä.
Osaa TNF:n estäjistä voi käyttää myös imetyksen aikana, vaikka joistakin lääkkeistä on vasta vähän tietoa käytettävissä.
Interleukiinin (IL:n) estäjät
Interleukiinit ovat tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvän tulehduksen kannalta tärkeitä proteiineja. Interleukiinin estäjät vaikuttavat neutraloimalla tiettyjen interleukiinien toimintaa vähentääkseen tulehdusta esimerkiksi nivelissä.
Kuten kaikilla lääkkeillä, myös interleukiinin estäjillä on monia mahdollisia haittavaikutuksia. Yhdellä potilaalla voi esiintyä niistä useita, tai ei yhtäkään.
Yleisiä haittavaikutuksia ovat:
Interleukiinin estäjiä ei pidä käyttää raskauden ja imetyksen aikana, koska niiden turvallisuudesta ei vielä ole tarpeeksi tietoa.
Jos suunnittelet raskautta, kysy neuvoa lääkäriltä.
B-soluhoito
Kun immuunijärjestelmä on liian aktiivinen – niin kuin tulehduksellisissa reumasairauksissa – se saa B-solut hyökkäämään elimistön omia kudoksia vastaan. B-solujen salpaajat vaikuttavat vähentämällä näiden solujen aktiivisuutta ja lievittämällä näin tulehdusta, kipua ja turvotusta.
B-solujen salpaajat vaikuttavat B-soluihin vain niiden kypsässä kehitysvaiheessa, ja siksi infuusioita voidaan antaa vain vähintään kuuden kuukauden välein. Tällä tavoin jäljelle jäävät B-solut ehtivät kehittyä, ennen kuin hoito toistetaan.
Kuten kaikilla lääkkeillä, myös B-solujen salpaajilla on monia mahdollisia haittavaikutuksia, vaikka jokainen ei niitä saakaan.
Yleisiin haittavaikutuksiin kuuluvat:
Erittäin harvinaisissa tapauksissa hoidettava on saattanut saada vakavan aivoinfektion, progressiivisen multifokaalisen leukoenkefalopatian (PML). Lääkäri saattaa ottaa tämän puheeksi, jotta tiedät, mitä tehdä, jos oireita ilmenee.
B-soluhoitoa ei tällä hetkellä suositella raskauden suunnitteluvaiheessa, eikä raskauden tai imetyksen aikana.
Jos suunnittelet raskautta, pyydä neuvoa lääkäriltä.
T-soluhoito
T-solut ovat immuunisoluja, jotka autoimmuunisairauksissa hyökkäävät elimistön omia kudoksia vastaan ja aiheuttavat tulehdusta ja nivelvaurioita. T-solujen salpaajat vaikuttavat estämällä näiden solujen viestimistä toisilleen, mikä auttaa lievittämään tulehdusta.
T-soluhoitoa annetaan pistoksena ihon alle tai sairaalassa suoneen infuusiona.
T-solujen salpaajilla on monia mahdollisia haittavaikutuksia. Yhdellä potilaalla voi esiintyä niistä monia, tai ei yhtäkään.
Yleisiä haittavaikutuksia ovat:
T-solujen salpaajia ei pidä käyttää raskauden ja imetyksen aikana.
Jos suunnittelet raskautta, pyydä neuvoa lääkäriltä.
Haluatko lukea lisää tulehduksellisten reumasairauksien hoidosta? Klikkaa alla olevia otsikoita löytääksesi lisää tietoa.
Ei-biologiset lääkkeet tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa
Tulehduksellisiin reumasairauksiin on olemassa myös muita hoitokeinoja, esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä (NSAID), perinteisiä reumalääkkeitä eli DMARD-valmisteita (tautiprosessia hidastavia reumalääkkeitä) ja kortisonivalmisteita.
Lue lisää
Oireet ja diagnoosi
Lue aksiaalisen spondylartriitin, nivelpsoriaasin ja nivelreuman oireista ja siitä, kuinka ne diagnosoidaan.
Lue lisää
Elämää tulehduksellisen reumasairauden kanssa
Reumadiagnoosin saaminen voi olla rankkaa, mutta voit pyrkiä hallitsemaan sairauttasi monin tavoin.
Lue lisää