Biologiset lääkkeet voivat auttaa lievittämään tulehdusta, kipua ja jäykkyyttä. Vaikutus saattaa alkaa vasta viiveellä, 3–6 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta, mutta hoitoa kannattaa jatkaa. Jos kuuden kuukauden kuluttuakaan ei ole tapahtunut parannusta, tai lääkkeet aiheuttavat vakavia haittavaikutuksia, lääkäri voi ehdottaa toisenlaista hoitoa.
Joidenkin biologisten lääkkeiden yhteiskäyttöä ei suositella, ja siksi voi olla syytä pitää taukoa ennen kuin uusi lääke aloitetaan. Näin aiemmin käytössä ollut biologinen lääke ehtii poistua elimistöstä.
Minkälaisissa tilanteissa lääkäri saattaa määrätä biologista hoitoa?
Biologiset lääkkeet eivät sovi kaikille, mutta ne voivat auttaa saamaan tulehduksellisen reumasairauden hallintaan, kun hoito muilla lääkkeillä ei ole onnistunut. Useimmissa tapauksissa biologista lääkehoitoa tarjotaan potilaalle vasta, kun muita lääkkeitä on jo kokeiltu, mutta niillä ei ole ollut riittävää tehoa.
Osalle ihmisistä biologisia lääkkeitä ei voida määrätä lainkaan. Esimerkiksi potilaan toistuvat vakavat infektiot, syöpä tai vakava sydänsairaus voivat estää biologisten lääkkeiden määräämisen.
Miten biologiset lääkkeet annetaan?
Biologisia lääkkeitä ei voida antaa tablettimuodossa, koska lääkeaineet hajoaisivat ruoansulatuskanavassa, ennen kuin ne ehtivät imeytyä.
Ne annetaankin sen sijaan pistoksena ihon alle tai suoneen infuusiona eli tippana.
Biologisia lääkkeitä annetaan usein muiden lääkkeiden, myös perinteisten DMARD-valmisteiden, kuten metotreksaatin, rinnalla.
Ennen biologisen lääkehoidon aloittamista lääkäri luultavasti testaa potilaan tuberkuloosin ja B-hepatiitin kaltaisten infektioiden varalta, sillä osa biologisista lääkkeistä vaikeuttaa elimistön taistelua infektioita vastaan. Kun hoito on aloitettu, käydään säännöllisesti vastaanotolla, jotta lääkäri pääsee seuraamaan hoidon etenemistä.