Biologiset lääkevalmisteet tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa

Mitä tarkoittaa biologinen lääkevalmiste?

Biologinen lääkevalmiste

Biologiset lääkevalmisteet tai lyhyemmin biologiset lääkkeet ovat ryhmä lääkkeitä, joita käytetään joidenkin pitkäaikaissairauksien, kuten esimerkiksi aksiaalisen spondylartriitin, selkärankareuman, nivelpsoriaasin ja nivelreuman hoidossa.

Toisin kuin perinteiset lääkkeet, kuten vaikkapa ibuprofeeni tai parasetamoli, biologiset lääkkeet valmistetaan elävissä organismeissa. Solut, joissa biologisia lääkkeitä tuotetaan, voivat olla peräisin ihmisestä, eläimestä tai mikro-organismeista, kuten bakteereista tai hiivasta.

Biologiset lääkkeet ovat esimerkki nk. täsmälääkkeistä, ja ne on tarkasti suunniteltu, esimerkiksi estämään immuunijärjestelmän tiettyjen osien toimintaa. Koska biologiset lääkkeet ovat proteiineja, niitä ei voida antaa tabletteina, sillä elimistömme hajottaa suun kautta otetut proteiinit ruuansulatuskanavassa, eivätkä biologiset lääkkeet suun kautta otettuna siis pääsisi imeytymään ja vaikuttamaan tehokkaasti. Sen sijaan biologiset lääkkeet annetaan yleensä injektioina ihon alle tai laskimoon.

Biologisia lääkkeitä annetaan ainoastaan potilaille, jotka eivät ole saaneet riittävää vastetta muunlaisista hoidoista. Niitä annetaan usein samanaikaisesti muiden lääkkeiden, kuten metotreksaatin, kanssa.

Biologisten lääkkeiden merkitys tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa

Haittavaikutukset

Biologisista lääkkeistä voi olla apua tulehduksen, kivun ja jäykkyyden lievittämisessä.

Saattaa kulua kolmesta kuuteen kuukautta, ennen kuin biologinen lääkehoito alkaa lievittää taudin oireita. Jos oireet eivät helpota silloinkaan tai hoito aiheuttaa haittavaikutuksia, lääkäri suosittelee yleensä hoidon lopettamista. Vaihtoehtoisesti hän saattaa ehdottaa toista biologista lääkettä. Biologiset lääkkeet vaikuttavat eri tavoin. Siksi toinen lääke voi auttaa, vaikka ensimmäinen ei auttaisikaan.

Tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa käytetyt biologiset lääkkeet

Suomessa tulehduksellisten reumasairauksien hoitoon on hyväksytty neljällä eri tavalla vaikuttavia biologisia lääkkeitä. Erilaisista vaikutusmekanismeista huolimatta jokainen niistä lievittää elimistössä vallitsevaa tulehdustilaa.

  1. Tuumorinekroositekijä-alfan estäjät (TNF-estäjät)
  2. Interleukiinin estäjät (IL-estäjät)
  3. B-soluterapia
  4. T-soluterapia

Tuumorinekroositekijä-alfan estäjät (TNF-alfa-estäjät)

Tuumorinekroositekijän estäjät estävät tulehduksellisissa reumasairauksissa yliaktivoituneen tuumorinekroositekijä-nimisen proteiinin (TNF) toimintaa. Tuumorinekroositekijä on tulehdusreaktion syntyyn vaikuttava välittäjäaine elimistössä.

Jos elimistössä on liikaa tuumorinekroositekijää, se aiheuttaa tulehdusta sekä vahinkoa luustolle, rustolle ja muille kudoksille. Tuumorinekroositekijän estäjät estävät TNF:n vaikutusta ja vähentävät eri puolilla elimistöä ja erityisesti nivelissä vallitsevaa tulehdustilaa.

Interleukiinin estäjät

Tulehduksellisista reumasairauksista kärsivillä potilailla on elimistössään erittäin korkeita pitoisuuksia interleukiiniproteiineja. Ne ovat osaltaan aiheuttamassa liiallista tulehdusta. Interleukiinin estäjät vaikuttavat neutraloimalla tiettyjen interleukiinien aktiivisuutta ja vähentävät näin eri puolilla elimistöä ja erityisesti nivelissä vallitsevaa tulehdustilaa.

B-soluterapia

Tulehduksellisissa reumasairauksissa ihmisen oma immuunipuolustusjärjestelmä aktivoituu liiaksi, jolloin tietyt immuunisolut, nk. B-solut, hyökkäävät erehdyksessä elimistön omia kudoksia vastaan. B-soluterapia heikentää B-solujen aktiivisuutta ja vähentää näin tulehduksellisille reumasairauksille tyypillistä tulehdusta, kipua ja turvotusta.

T-soluterapia

T-solut ovat immuunipuolustusjärjestelmän soluja, jotka autoimmuunisairauksissa hyökkäävät elimistön omia kudoksia vastaan ja aiheuttavat turvotusta ja nivelvaurioita. T-soluterapia lievittää tulehdusta estämällä T-soluja kommunikoimasta keskenään.