Ei-biologiset lääkevalmisteet tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa

Tulehduksellisten reumasairauksien lääkehoito räätälöidään kunkin sairauden, sen oireiden ja vaikeusasteen mukaan. Toistaiseksi reumasairauksiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta on olemassa lääkkeitä, jotka lievittävät sairauden oireita.

Hoidon tärkeimpiä tavoitteita ovat oireiden lievittäminen, sairauden etenemisen hidastaminen ja elämänlaadun parantaminen.

Useimmissa tapauksissa hoito on liikunnan, fysioterapian, työterveyshoidon, jalkahoidon, leikkaushoidon ja lääkehoidon yhdistelmä.

Tulehduksellisten reumasairauksien hoidossa käytetyt ei-biologiset lääkkeet

Ei-biologiset lääkevalmisteet

Särkylääkkeet (kipulääkkeet) lievittävät kipua, ja niitä käytetään usein muiden lääkkeiden lisäksi.

Steroideihin kuulumattomat tulehduskipulääkkeet (NSAID) voivat lievittää nivelten turvotusta (tulehdusta) ja kipua. Kuten sanottu, niitä käytetään usein muiden lääkkeiden lisäksi.

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös tulehduskipulääkkeillä voi olla haittavaikutuksia. Lääkäri arvioi haittavaikutusten riskin ja toimii sen mukaisesti, esimerkiksi määräämällä pienimmän tehokkaan annoksen.

Tautiprosessia hidastavat reumalääkkeet (DMARD) ovat lääkkeitä, jotka vaikuttavat niveltulehduksen taustalla oleviin syihin. Tähän lääkeryhmään kuuluvat mm. metotreksaatti ja ns. JAK:n estäjät. DMARD-valmisteet lievittävät tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvää kipua, jäykkyyttä ja turvotusta.

Tautiprosessia hidastavien reumalääkkeiden vaikutus saattaa näkyä vasta viikkojen tai kuukausien viiveellä. Jotkin niistä vaikuttavat nopeammin ja toiset hitaammin, joten lääkkeen ottamista on tärkeää jatkaa, vaikka siitä ei aluksi tuntuisi olevan apua.

Kortisonivalmisteet hillitsevät tulehdusta, mutta niillä saattaa pitkäaikaisessa käytössä olla haittavaikutuksia. Kortisonivalmisteet voidaan pistää lihakseen tai ottaa tablettimuodossa. Kortisonia voidaan myös pistää suoraan niveleen. Vaikka niistä voi olla hyötyä kivun ja tulehduksen lievittämisessä, ne eivät haittojensa vuoksi yleensä ole ensisijainen vaihtoehto pitkäaikaiseen käyttöön.